Perunkarvatonkoira/ Perro sin pelo del Peru

Alkuperämaa: Peru

Käyttötarkoitus: Seurakoira

FCI:n luokitus: Ryhmä 5 pystykorvat ja alkukantaiset rodut

Rodun kolme kokomuunnosta:

Pieni, korkeus 25- 40 cm, paino 4- 8 kg

Keskikokoinen, korkeus 41- 50 cm, paino 8- 12 kg

Suuri, korkeus 51- 65 cm, paino 12- 30 kg

Jokaiseen kokomuunnokseen kuuluu karvaton ja karvallinen muunnos

                                             HISTORIA   

Perunkarvaton koiraa on kasvatettu jo muinaisten inkojen aikakaudella, tuhansia vuosia sitten. Arkeologisista kaivauksista on löydetty rotua kuvaavia saviesineitä. Löytöjen perusteella perunkarvatonkoira on ollut hyvin yleinen Chavin- kulttuurissa (1200- 400 eaa.), Nazca- kulttuurissa (100- 700 jaa.), Vicus- kulttuurissa (500 eaa.- 400 jaa.), Mochica- kulttuurissa (100 eaa.- 700 jaa.), Wari- kulttuurissa (700- 1200 jaa.) sekä Chimu ja Inka- kulttuurissa (1100- 1470 jaa.). Suurin osa esiin kaivetusta karvatonta koiraa esittävästä keramiikasta on löydetty Sican- kulttuurin (900- 1100 jaa.) keskuksista. Mustavalkoiset piirretyt kuvat karvattoman koiran elämänsyklistä ovat tyypillisiä Chancay- kulttuurille (1200- 1470 jaa).

Rodun käyttötarkoitus oli alunperin inkojen papiston ja ylimistön lemmikkinä toimiminen. Valitettavasti näitä koiria käytettiin Inkojen aikakaudella myös uhrimenoissa.

Perunkarvatonkoiran selviäminen valloitusaikoina ja kansanvallan syntyaikoina oli epäilemättä paljolti rannikolla asuvien maanviljeliöitten ansiota. He pitivät vanhojen tapojensa mukaisesti koiraa tehokkaana apuna reumatismin kaltaisiin vaivoihin ja muihin vaivoihin. Koira hävitti myös jyrsiöitä jotka aiheuttivat suurta vahinkoa viljasadolle. Sen epäileväinen ja varautunut luonne tekivät siitä hyvän vahdin. Rotua on myös käytetty aarteen vartijana ja viestiä vievien intiaanien turvana. Ketteryytensä ja nopeutensa ansiosta se pääsi metsästämään puumia. Nykyisin maaseudulla sen metsästysviettiä pyritään jälleen kehittämään. Perulainen on mitä parhain seuralainen!

Nykyään perunkarvatonkoira on yksi perun suojelukohteista. Perulaiset nimittävät sitä kansallisrodukseen. Nykyisin jokaisessa Perun museossa on perunkarvatonkoira maskottina ja vahtina.

LUONNE

Perulainen pentuna on varsin touhukas ja eloisa. Perulainen on valpas vahti, tarkkavainen ja rauhaa rakastava koira. Koira on killtti ja hiljainen. Perulainen on omistajalleen ehdottoman uskollinen ja sen oma perhe on sille kaikki kaikessa. Pennun sosialistaminen pentuaikana on ehdottomasti tärkeimipiä asioita jotka kannattaa tehdä. Jos tätä ohjetta ei noudata saattaa myöhemmin olla vaikeaa saada koira sopeutumaan outoihin tilanteisiin, ihmisiin ja koiriin. Perunkarvatonkoira on älykkäänä ja oppivaisena koirana suhteellisen helposti koulutettava, kunhan oikea motivaatiokeino löytyy.

                                                 ROTUMÄÄRITELMÄ

https://www.kennelliitto.fi/sites/default/files/attachments/rotumaaritelmat/fci_5/5perunkarvatonkoira.pdf